Oma Joulupukki-urani alkoi 1960-luvulla samoihin aikoihin, kun olin lopettamassa tonttukouluani. Asiahan on niin, että Joulupukki voi muuttua mystisesti normaaliksi ihmiseksi voidakseen elää tavallisten ihmisten elämää.
Olimme muuttaneet keväällä -61 Helsingin Lauttasaaresta Espoon Haukilahteen uuteen rivitaloyhteisöön, johon kuului kaksi kuuden asunnon taloa. Kesän ja syksyn mittaan minä meidän perheen sosiaalisimpana jälkikasvun edustajana osallistuin pihatalkoisiin ja opin tuntemaan kaikki perheet nopeasti.
Joulun lähestyessä (olin täyttänyt 17 vuotta elokuussa) sekä Nymanilta että Rinteeltä pyydettiin minua Joulupukiksi. Nymaneilla oli kaksi ja Rinteillä kolme lasta. Eihän siinä muuta voinut kuin suostua. Ja sitten kun sain Joulupukki-käynneistäni vielä korvauksenkin, huomasin homman olevan koulupojalle ihan kivaa. Seuraavana jouluna minulla oli ilmoitus kaupan ilmoitustaululla, ja keikkoja oli enemmänkin. Samaan tahtiin kun Haukilahden uusi asujaimisto 60-luvulla kasvoi rivakasti, aattokeikkojeni määrä myös lisääntyi. Nyt en enää pärjännyt yksikseni, vaan tarvitsin autonkuljettajan. Minulla olikin sama "Sepe-tonttu" kuskinani liki 30 vuoden ajan.
Pian olin niin tunnettu Joulupukki, että tilauksia alkoi tulla ensin ympäri Espoota. Sitten "reviirini" laajeni Helsinkiin ja Vantaalle. Suurimmillaan aattokierrokseni ulottui Espoosta Kauniaisiin, Helsinkiin, Vantaalle ja jopa Kirkkonummelle saakka. Kiireisimpänä aattona kiersimme Sepe-tontun kanssa 39 perhettä.
Maineeni ammattinsa osaavana Joulupukkina oli levinnyt jo perhejoulujen ulkopuolelle. Tein ennen joulua paljon "pikkujoulukeikkoja", ja mediakin alkoi kiinnostua minusta. Toimiessani Lahden MM-kisojen pääsponsorin, Daimler-Benz AG:n Suomen maahantuojan Oy Veho Ab:n projektipäällikkönä tutustuin kisojen pääsihteeriin Pirkko Hannulaan. Ja Pirkko Hannula oli se henkilö, joka aukaisi kansainvälisen urani. Hänen vastuullaan oli MEK:issä 90-luvun alussa Joulupukki-toiminta, ja hän pyysi minut avaamaan Hollannin joulun 6.12. 1992.
Toinen kansainväliseen uraani vahvasti vaikuttanut henkilö on Arto Tuominen. Oli vieraillut aattopukkina hänen kotonaan useamman vuoden ajan, ja vuonna 1993 lähdin hänen perustamansa Santa Claus Finland International -yhtiön toimesta kahden viikon Joulupukki-turneelle Kyprokseen.
Seuraavana vuonna oli jälleen kaksi viikkoa Kyproksessa ja sitä ennen viikon Jordaniassa, mutta nyt omin voimin; edellisvuoden vierailuni sai kyprolaiset heräämään ja ottamaan minuun suoraan yhteyttä. Nyt olin Joulupukkina jälleen "oman itseni herra" enkä tarvinnut agentteja Suomen päässä.
Vuonna 1995 tosin tein Tuomisen "putiikin" piikkiin kolmiviikkoisen Japanin-turneen. Ja olin tekemässä sitä myös seuraavana jouluna, mutta katkaistuani jalkani toisena työpäivänä minun oli palattava seuraavalla koneella takaisin Suomeen. Oltuani viikon verran kotimaisemissa sain kutsun lähteä jalkapuolena Taiwaniin kahden viikon kierrokselle; rankka keikka, mutta kannatti tehdä. Vuosina 1996-97 olin ensin viikon verran Kyproksessa ja sitten kahden viikon keikalla Bangkokissa, jonne minut kutsui Finnairin paikallinen toimisto.
Vuonna 1999 oli vain vajaan kolmen viikon mittainen Kyproksen-matka, mutta vuonna 2000 alkoi edelleenkin jatkuva toinen "Japanin-putki".
Finnairin Japanin-toimiston päällikkö Eero Tammila, jonka jo entuudestaan tunsin, halusi minut täyttämään heidän edellisen pukkinsa paikan tämän (Finnairin Naritan kenttäpäällikön) siirryttyä Frankfurtiin.
Samana vuonna entuudestaan tuntemani kuvittaja-kirjoittaja Pekka Vuori otti minuun yhteyttä kertoen erään Tokiossa toimivan PR-yhtiön kaipaavaan ammattitaitoista Joulupukkia. Hän oli jo ehtinyt suositellakin minua. Transform Corporation (nykyisin S2 Corporation) oli pettynyt aiemmin käyttämäänsä rovaniemeläispukkiin eivätkä halunneet enää pettyä.
Vuoden 2004 jouluna olin viidettä vuotta peräkkäin sekä Finnairin Japanin-toimiston että S2:n Joulupukki. Kuusiviikkoisen turneeni aikana vierailin noin 20 kaupungissa ja esiinnyin edellisjoulun tapaan myös muutaman päivän Japanin Postille.
